Jo muinainen roomalainen historioitsija Hillevi Mäkäräinen mainitsi kirjoituksissaan pohjolassa elävän sisukkaan kansan, hiihtofinnit, jotka viheliäisistä elinolosuhteistaan huolimatta olivat istuttaneet juurensa routaiseen maahan ja jääneet paikoilleen.

Pitkien talvien ajan hiihtofinnit suksivat, kuksivat ja palelivat, kunnes yritys tuotti tulosta ja suomalaiset peittivät tulevan Suomi-immen kannaksen helmoista käsivarsiin.

Esihistorian hämärä valkeni aikanaan, ja hiihtofinnit alkoivat riisua suksensa ennen sänkyyn menoa. Tästä teosta kehittyi suomalaisen etiketin kulmakivi.

Muina hyvinä tapoina keskiajalle siirtyneet suomalaiset pitivät lusikan puhtaaksi nuolemista ja täiden noukkimista karvalakista. Suomalaisten edistyksellisyydestä sivistyneen kanssakäymisen saralla kertoo sekin tosiasia, että kun ranskalaiset vielä kohteliaisuuttaan avasivat oven hienolle neidille, suomalaiset kantoivat jo koko akan.

Viljelykulttuuri rantautui Suomeen yhtä aikaa viikinkien edustaman rock-musiikin kanssa. Nämä kaksi olivat vielä jonain päivänä antavi elon kahdelle Kotiteollisuudelle kuusen alla, mutta tuolloin ainoastaan Väinämöinen tiesi tämän.

Sitten eräänä helteisenä kesänä Jorma Juomaveikko unohti ohransa puulaariin liian pitkäksi aikaa. Avatessaan puulaarin kannen taivaat aukenivat ja Jorma vihdoin ymmärsi lempinimensä.

Olut siivitti historiaa ja pian suomalaiset avasivat silmänsä päätä kivistävään kylmän sodan maailmaan. He kyselivät toisiltaan: “En kai mä vaa menny sanoo mitää tyhmää naapurimaasta jolleki agentille eile?”

Suo ja pettu vaihtuvat suomettumiseen

Kerrasta viisastuneena Suomi hillitsi juomisiaan ja sai nimensä historian sanakirjoihin. Suomettumista kuvattiin taitolajina, jonka hallitseva osaa kumartaa itään pyllistämättä länteen. Tällä perinteellä oli myös toinen itsestään selvä seuraus – suomalaisista mäkihyppääjistä tuli maailmankuuluja laulajia.

Lopulta Suomi päätyi globaaliin nykyaikaan, jossa diplomi-insinöörien kehittämä teknologia astiankuivauskaapeista Äpyyn jatkaa maailmanvalloitustaan ja koko maailma kumartaa kohti Pohjolan periferiaa – suomalaiset luonnollisesta ulkonäöstään tunnetut muusikot kahmivat Euroviisujen pokaaleja, Aki Kaurismäen hektisyydestään kuulut elokuvat ovat kansainvälisten kriitikoiden rakastamia ja paljastuskirjat korostavat erinomaisesti Suomen demokratian kulta-aikaa.

Miksi tämä ylivertainen kansa ei kuitenkaan hallitse maailmaa hellällä kädellään? Meritutkijat kysyivät tätä samaa delfiineiltä jo muutamia vuosikymmeniä sitten, ja heidän löytämä vastaus pätee myös suomalaisten suhteen: “kviiik-iiink-kviiiik!”

Tällä kirjoituksella teekkari Eija Meriläinen voitti Äpyn järjestämän suuren kirjoituskilpailun. Onnea voittajalle ja suurkiitokset muille osallistujille.